No morjes!

Ehei, en minä ole minnekään kadonnut. On vain ollut stressiä ja kiirettä. Ja on vieläkin, mutta se jääköön käsiteltäväksi muualle.

En ole juurikaan ehtinyt lähteä kentälle, mutta olen kuitenkin ehtinyt ajatella, ja lukea hengähdystauoilla Jugglerin e-kirjaa. Juggler edustaa sitä pokaajakoulukuntaa, jonka opinkappaleet minä koen yhteensopivimmiksi omien ajatusteni kanssa. Hänen painopisteensä ei ole rutiineissa eikä tempuissa, vaan latautuneen mutta miellyttävän vuorovaikutustilanteen luomisessa, ja siinä, että etsii ihmisistä jotain aidosti kiinnostavaa. Toki hän tarjoaa avuksi niksejä ja vaihtoehtoisia sanankäänteitä, mutta miksi ei tarjoaisi?

Pokaajakulttuurin tai pokaustaitojen harjaannuttamisen tuomitseminen epäaitoutta korostavaksi on perusteetonta ja hieman huvittavaa, sillä ihmiset ovat tietyissä tilanteissa yrittämättäänkin epäaitoja. Meillä kaikilla on opittuja ja pinttyneitä toimintamalleja ja puolustusmekanismeja. Mies, joka "on vain oma itsensä", on viehättävän naisen seurassa tiedostamattaankin jotain aivan muuta kuin ystäviensä seurassa ollessaan tai kaupan kassalla asioidessaan. Kenties hän on oppinut olemaan kiltti, tai kenties hän on oppinut, että hänen pitää tehdä naiseen vaikutus joko paksulla lompakolla taikka punavihreillä tai profeministisillä aatteilla - puhui hän niistä muutoin ihmisille tai ei. Tai kenties hän on oppinut, että hän ei kelpaa viehättävälle naiselle edes puhumaan. Kuinka ihmeessä moiset perustavanlaatuiset moodinkytkennät hyväksytään ja niihin jopa epäsuorasti kannustetaan, mutta niin vähäinen seikka kuin hymyn tietoinen sijoittaminen tiettyyn vaiheeseen keskustelua tuomitaan?

Jugglerin teorian mukaan onnistunut kanssakäyminen miehen ja naisen välillä seuraa karkeasti ottaen seuraavaa kaavaa:

1. mies luo vireen
2. nainen vastaa vireeseen
3. mies "palkitsee" naisen kiinnostuksen ilmaisulla
4. tilanne eskaloituu askeleen kohti lopputulosta
5. toista uudelleen vaiheesta 1

Ymmärrän, että olen joitakin kertoja puolivahingossa ja tiedostamatta päätynyt toiseen vaiheeseen, ja hölmönä jättänyt jatkamatta eteenpäin. Tässähän ei ole mitään poikkeuksellista. Jopa Ilman naista, tuo miehisen riittämättömyyden, itsesäälin ja ruikutuksen koodeksi, tunnustaa, että olemattomasta naismenestyksestä kärsivä mies on todennäköisesti elämänsä aikana jättänyt vastaamatta lukuisiin lähetettyihin signaaleihin. Viimeksi niinkin vastikään kuin pari kuukautta sitten tapasin yökerhossa erään naisen. Illan lähestyessä loppuaan hän yllättäen kysyi:

"Missä päin sä muuten asut?"

"Mä asun tuolla ***ssa."

"Ai, harmi. Aattelin lähtee tästä kotiin ja aattelin että ois ollu kiva kävellä samaa matkaa, mut meil on kyllä ihan eri suunta, mä asun nimittäin ***ssa."

Saattaa toki olla, että hän tarkoitti juuri sitä mitä hän sanoi, mutta kenties hän kuitenkin vihjasi, että minun olisi pitänyt ehdottaa, että voimme toki lähteä kävelemään samaan suuntaan, vaikka se tarkoittaakin, että toinen meistä päätyy jonnekin aivan muualle kuin omaan kotiinsa?

Olin hölmö, en ollut tilanteen tasalla, en ottanut riskiä enkä tarttunut täkyyn.

"Joo, se on kyl ihan eri suunnassa."

Hän oli hetken hiljaa, toivotti minulle hyvää yötä, ja lähti kotiin.

Kenties eräs pelin avaintekijä onkin se, että harjaantunut pokaaja on ensimmäisestä askeleesta lähtien tilanteen tasalla, ja tietää, milloin nainen odottaa miehen tekevän seuraavan siirron. "Oma itsensä" on täysin ulalla, ei tee mitään, ja antaa siirtonsa tehneen naisen pettyä olemattomaan lopputulokseen.

Edellisen merkinnän aikoihin soitin Solveigille muutaman kerran. Juttelimme puhelimessa, mutta emme saaneet sovittua tapaamista. Jälkeenpäin ajatellen hyvä niin. En ollut hänestä siinä mielessä aidosti kiinnostunut; halusin vain todistaa itselleni pääseväni treffeille, ja kokeilla, mitä tilanteessa tapahtuu. Se ei ollut reilua häntä kohtaan. Hän ei ole koe-eläin, vaan ihminen. Lisäksi koska en ollut hänestä aidosti kiinnostunut, en myöskään kyennyt osoittamaan Jugglerin peräänkuuluttamaa aitoa kiinnostusta.

Jotkut haluavat oppia saamaan kenet tahansa. Minä en tahdo ketä tahansa, joten minä haluan oppia saamaan vain ne, joita oikeasti haluan.