Raportti 9

Tiistaina minulla oli ennen teatteriin menoa luppoaikaa, joten ajattelin kysyä sitä edellisen raportin tyttöä - kutsukaamme häntä yksinkertaisuuden nimissä vaikkapa Solveigiksi - ajantapposeuraksi. Hän oli juuri menossa töihin, joten meninkin itsekseni Chien Andalouhun. Siellä juttelinkin hetken kahden tytön kanssa, kunnes näiden nuuskapurkilla ja söpöllä lempinimellä varustettu kaveri saapui pöytään. Jälkeenpäin ajatellen minun olisi tietenkin pitänyt tilanteesta vetäytymisen sijaan ottaa tilanne harjoituksen kannalta ja pysyä tilanteen tasalla tutustumalla häneenkin.

Seuraavana päivänä päätin kaavoihin kangistumisen välttämiseksi ja uusien näkymien tarkastamiseksi käydä jossain muualla. Torin laidalla on eräs pieni, hintatasoltaan opiskelijaystävällinen kuppila. Tähän asti siellä on tullut käytyä lähinnä kesäisin terassilla. Luultavasti en tule siellä missään muussa mielessä jatkossakaan käymään; paikka on erittäin huono ihmisiin tutustumiseen kannalta.

Parhaita paikkoja ovat sellaiset, joissa on mahdollisimman vähän looseja, ja loosit ovat mahdollisimman avaria. Kuten esimerkiksi Chien Andalou. Siellä on vain pari loosintapaista, joita kokonsa puolesta ei looseiksi oikeastaan voi edes kutsua. Kukin käsittää muutamankin pöydän, suuren määrän tuoleja ja tarpeeksi sohvatilaa sarvikuonoperheelle. Muun tilan täyttävät noin viiden ihmisen istuttavat pöydät sekä kaiken seinätilan täyttävät, pitkät sohvat. Kunhan on riittävän kohtelias, johonkin mahtuu aina istumaan ilman, että tuntee tungettelevansa.

Tuo torikuppila on sitten vastakkaisessa ääripäässä. Toisella puolella baaria on seinän mittainen sohva, mutta se on ikään kuin pimeä nurkka, jonne ihmiset menevät vain ollakseen yksin. Toisella puolella, ikkunoiden lähellä, on muutama pikkiriikkinen loosi. Kussakin on pöytä ja kaksi noin puolentoista ihmisen istuttavaa penkkiä. Keskemmällä salia on muutama pöytä, joiden ympärillä on muutama baarijakkara. Loosit ovat niin tiiviitä, että niissä istuvia ihmisiä on lähes mahdoton lähestyä sen tuntumatta tungettelulta - ainoa yritykseni ammuttiinkin alas melko tehokkaasti.

Sääli, sillä pankkitilini saldo pitää kyseisen paikan kahvista ja oluesta hyvinkin paljon.

Eilen tuli käytyä keikalla. Yllättävän pieni osa yleisöstä oli tuttuja, mikä on aina jollakin tapaa virkistävää. Törmäsin siellä Solveigiin pikaisesti ja vaihdoimme muutaman sanan - emme mitenkään pidemmälti jutelleet, sillä oli kiire moikkailla niitä tuttuja, jotka paikalle olivat tulleet. Myöhemmin illalla tutustuin erääseen paikalle itsekseen tulleeseen tyttöön. Juttelimme pidemmältikin nähdystä keikasta, musiikista yleensä, tulevaisuudennäkymistä ja kaikesta sellaisesta. Väen vähetessä ja meiningin vaimentuessa lähdimme yhtä matkaa pois. Saatoin hänet noin puoliväliin kotimatkaansa. Halasimme, ja jatkoimme omille teillemme.

Mukava ja viehättävä tyttö. Hitusen liian nuori miksikään muuksi kuin juttuseuraksi, tosin, mutta yhtä kaikki häneen oli mukava tutustua.

Tulevat viikot näyttävät lupaavilta. Kevät on täyttä hyömyä päällä ja näyttää jo tulevan kesän merkkejä. Jotkut kahvilat ja kuppilat ovat jo tuoneet pöytiä ulos - varsinaiset terassitkin aukenevat varmaan lähiaikoina. Kun on asunut tässä kaupungissa koko ikänsä, osaa arvostaa kesää. Tuntuu siltä, kuin kaikki pakenisivat johonkin katakombeihin syksyksi, talveksi ja alkukevääksi. Kesäisin kaikki sosiaalinen elämä on vireämpää, ja se naisten tapaaminenkin on helpompaa. Olen siis sikäli valinnut parhaan mahdollisen ajankohdan tämän kampanjani alkuhetkeksi.