Rakastan tätä aikaa vuodesta. Syksyllä, talvella ja vielä alkukeväästä arki-iltapäivänä kentälle lähteminen tuntui aina yksinomaan tarkoitushakuiselta; sinne koleaan ja harmaaseen lähteminen tuntui aina työltä. Lämpiminä ja kirkkaina päivinä kaikki on toisin. Vaikka olisi kaksi tuntia ulkona vaihtamatta kenenkään kanssa halaistua sanaa, voi silti nauttia kauniista päivästä ja kävelystä. Toki rinnakkaisena ilmiönä myös muu kaupunki herää pitkän horroksen jälkeen eloon ja mielenkiintoisia ihmisiä on enemmän liikkeellä.
Keskellä kaupunkia on eräs kesäisin auki oleva kahvila/jäätelöbaari/terassityyppinen ratkaisu. Kutsukaamme sitä vaikka Lumokvarkiksi. Se on lämpimänä päivänä ilmeisin kohtaamis- ja kokoontumispaikka. Mikäli haluaa siirtyä kaupungilla paikasta A paikkaan B kävelemättä sen ohi, joutuu luultavasti suunnittelemaan reittinsä tarkkaan. Muiden asioiden lomassa sen ohi on vaivatonta kävellä ja vilkaista, onko siellä istumassa ketään, jota tekisi mieli jututtaa. Siellä olikin; muutaman vuoden minua vanhempi nainen, joka oli juuri saanut päivällisensä päätökseen ja hörppi hiljalleen vielä juomaansa. Istahdin hänen seuraansa ja aloin jututtaa häntä.
Kuka tahansa voi puhua Vakavista Asioista kenen tahansa kanssa, vaikka oman isänsä. Jotkut kliseet ovat kliseitä siksi, että ne ovat kliseeksi asti toistamisen arvoisia totuuksia. Uskon, että nainen haluaa, että mies saa hänet nauramaan. Hän haluaa tavata jonkun, jonka kanssa hän voi yhdessä viettää hauskan, pirteän, kenties hieman jännitävänkin hetken. Tällaiset hetket ovat ainoa tie lopputulokseen, oli lopputulos sitten yhteinen yö, treffien sopiminen tai parisuhde. Miehen pitää unohtaa arki ja saada naisenkin unohtamaan sen. Hänen pitää flirttailla ja olla hauska ja rohkea.
Taidattekin jo arvata. Ennen pitkää puhuimme ilmastonmuutoksesta.
Keskustelun päätteeksi ehdotin vielä tapaamista. En tiedä edes miksi. Jostain vanhasta tottumuksesta, sellaisesta epätoivoisesta "ei tyhjin käsin kotiin" -mentaliteetista, josta minun tulisi hankkiutua eroon. Olisin ollut yllättynyt, mikäli hän olisi lämmennyt ajatukselle. Jos olisin jättänyt ehdotuksen väliin, olisi meidän kummankin viimeinen muistikuva toisistamme ollut sujuva, joskin raskassoutuinen ja iänikuisten aiheiden ympärillä pyörivä jutustelutuokio.
Vaikka osaan jo rohkaista mieleni ja lähestyä ihmisiä, ovat flirttitaitoni edelleen olemattomat ja pikaisen kohentamisen tarpeessa. Ja vaikka sosiaalisia taitoja on hyvä harjaannuttaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa, ovat flirttiharjoituksen kannalta otollisimpia kenties nimenomaan baarien ja yökerhojen kaltaiset ympäristöt, jonne suurin osa on tullut pitämään hauskaa ja vain aniharva puhumaan politiikasta.
Kompuroinnista huolimatta minulla on hyvä olo siitä, että sain tauon jälkeen laitettua itseni jälleen likoon. Olen taas matkalla eteenpäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tuo on ehkä jotenkin aika erikoista, että sinulla on tapana kulkea ympäri ravintoloita ja kahviloita ja vaan istua naisten pöytiin juttelemaan. En tietty voi puhua kaikkien maailman naisten tai ihmistenkään puolesta, mutta minä ainakin kokisin tuollaisen aika häiriköivänä. Onko tuo oikeasti joku yleinen tapa "markkinoilla", että kun ihmiset istuvat syömässä niin siihen vaan mennään sitten kököttämään ja iskemään? Baarissa nyt tietenkin ymmärtäisin tuon käytöksen, mutta ihan jokapäiväisessä elämässä en. Itse luultavasti ärsyyntyisin pahastikin jos olisin vaikkapa jonkun kaverin kanssa kahvilassa ja tuntematon mies tunkisi pöytään iskemisaikeissa.
En kyllä itse kauheasti pokauspiireissä kulje, että ehkä en tiedä käytäntöjä. Olen utelias kuulemaan onko tuo ihan normaalia.
On melko normaalia. Se tarjoaa mahdollisuuden opetella taitoja erilaisissa tilanteissa, sekä viikon jokaisena päivänä. Ei kukaan opettele ajamaan pyörääkään osallistumalla Ranskan ympäriajoon kerran vuodessa.
Kokemukseni mukaan selkeä enemmistö ihmisistä ei koe sitä häiritsevänä. Useamman naisen olen kuullut valittelevan nimenomaan sitä, että heitä ei koskaan lähestytä missään muualla kuin baarissa. Olosuhteet on toki hyvä pyrkiä arvioimaan etukäteen. Jos kaksi naista istuu kahvilan pöydässä kansioiden ja läppäreiden kera, heillä todennäköisesti on muutakin tekemistä kuin puhua minulle.
Asenne, jolla lähestyy, heijastuu myös varmasti, ja vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen. En lähesty ihmisiä "tulenpa nyt iskemään teidät" -asenteella, sillä se saa ihmiset varuilleen, ja lisäksi se rajoittaa sosiaalisen tilanteen lopputuloksia, enkä halua olla mikään yksioikoinen iskuautomaatti. Mieluummin lähestyn ihmisiä tutustuakseni heihin - ja arvioin vasta sitten, kannattaako jotakuta yrittää lämmitellä.
Minustakin toimintamalli on hieman erikoinen, mutta se ei suinkaan tarkoita, että se olisi huono.
Kahden naisen yhteiseen kahvihetkeen kutsumatta liittyminen on mielestäni todennäköisemmin tungettelevaksi ja häiritseväksi koettavaa, mutta yksinään kahvilassa aikaa viettävän naisen pöytään istahtaminen on mielestäni jo paljon positiivisempi juttu.
Itse ainakin ilahtuisin, jos joku joskus tulisi pöytääni juttelemaan, kun olen yksin lounaalla/kahvilla! Jos taas olisin kaverini kanssa vaihtamassa kuulumisia pitkästä aikaa, ärsyyntyisin takuulla seurueeseen liittyvästä tuntemattomasta. Mutta, naiset ovat yksilöitä siinä missä muutkin ihmiset ja sosiaalisia tuntosarviaan täytyy uudessa tilanteessa käyttää ahkerasti. :)
Olen huomannut, että kahvilassa yksin istuva nainen odottaa lähes aina jotakuta saapuvaksi paikalle. Mahdollisesti poikaystävää. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei yksin istuvia tulisi lähestyä, mutta se tarkoittaa, ettei yksin istuva kuitenkaan välttämättä ole sen parempi vaihtoehto kuin ryhmässä istuvatkaan. Luotan siihen, että suurin osa ihmisistä osaa sanoa tilanteesta riippumatta suoraan mutta kohteliaasti, mikäli en ole toivottua seuraa.
Naiset ovat tietenkin yksilöitä, ja tilanteetkin ovat yksilöllisiä. Ympäristö ja ilmapiiri vaikuttaa paljon. Ahtaassa loosissa istuvalle seurueelle esittäytyminen koetaan todennäköisemmin tungettelevaksi kuin avaran pöydän ääressä istuvalle seurueelle esittäytyminen. Mikäli naiset eivät hymyile, tai vaikuttavat keskusteluun intensiivisesti uponneilta, pidän sitä yleensä merkkinä siitä, että kannattaa mieluummin katsoa johonkin toiseen pöytään.
Osuipa netissä tällainen silmiini -> http://www.torrentz.com/search?q=body+language+dictionary
Joskus kehonkieli kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Lähetä kommentti