¡Libertad!

Ammennan ajattelumalleja ja toimintatapoja alakulttuurista, johon leimallisesti yhdistetään irtosuhteet. Tästä huolimatta en varsinaisesti tavoittele irtosuhteita. En myöskään varsinaisesti halua olla pelimies, tai pickup artist, tai mitä termiä kukin haluaakaan käyttää. En ainakaan itsetarkoituksellisesti. Ajattelen ennemminkin pyrkiväni poimimaan rusinat päältä, ja omaksumaan pelimiehuudesta vain sen vähimmäismäärän, jonka tarvitsen viettääkseni rikasta ja tyydyttävää sukupuolielämää.

Kuten moni muukin, joka on tälle tielle lähtenyt, unelmoin rakkaudesta. Elämänkumppanista, ihmisestä, jonka kanssa rakentaa yhteinen tulevaisuus. En kuitenkaan usko olevani siihen vielä valmis. Kyse ei ole sitoutumiskammosta vaan selkeästä realismista. Elämäni on murrostilassa. Pyrin vaihtamaan koulua, mikä tarkoittaa, etten tiedä edes missä kaupungissa asun puolen vuoden kuluttua. Minun olisi siis väärin uskotella kenellekään kykeneväni tarjoamaan mitään vakaata juuri nyt. Toisaalta eipä niitä valoja parisuhteen alkuaskelilla kai vannotakaan?

Vaikken tavoittele irtosuhteita, en pidä niitä ajatuksena myöskään poissuljettavina. Ymmärrän toki, että irtosuhteista on turha hakea mitään hetkellistä hauskanpitoa merkityksellisempää, ja olen myös nähnyt, kuinka jatkuvasti vaihtuvien partnereiden pyörteeseen ajautuminen voi rikkoa ihmistä. Kohtuus kaikessa. Mikäli rakkaus on vielä vuosien päässä, viettäisin jo sitä odotellessa toki mielelläni nautinnollisia hetkiä. Pohjimmiltaan kyse ei kuitenkaan ole panoista, vaan vapaudesta.

Mikäli pidattäydyn seksistä, haluan, että se on minun oma valintani. Tällä hetkellä se ei ole. Selibaatti ei ole minulle vaihtoehto, vaan oletusarvoinen tila. Haluan voida valita aktiivisen sukupuolielämän, ja kenties jonain päivänä vakituisen partnerin, jota aidosti rakastan. Tähän valinnanvapauteen ei nähdäkseni ole muuta väylää kuin ympäristön tarkkailu, naisten mieltymysten ja miehiin kohdistuvien vaatimusten tunnistaminen, ja näiltä osin ympäristöön mukautuminen.

Kyky mukautua ympäristöön ja täyttää sen vaatimukset on elämän ja menestyksen perusvaatimus niin sivistyksessä kuin luonnossakin. Kaikki, evoluutiosta ja luonnonvalinnasta lähtien, perustuu siihen. Eläin ei kykene valitsemaan suojaväriä, piikkipeitettä tai muita hyödyllisiä fyysisiä ominaisuuksia. Ihminen puolestaan on sekä abstraktiin ajatteluun kykenevänä että sivistyneessä yhteiskunnassa elävänä olentona sikäli armollisessa asemassa, että hän ei ole täysin perimänsä armoilla. Oman elinympäristönsä puitteissa homo sapiens on eräs luomakunnan huikeimmista sopeutujista. Hän kykenee päättäväisyyden ja järjestelmällisyyden voimin muokkaamaan niin geneettisen kuin kulttuurillisenkin ohjelmointinsa ilmenemismuotoja, ja tasapainottamaan maailmankaikkeuden noppia itselleen suotuisalla tavalla.

Siitä kyse on pohjimmiltaan; vapaudesta. Vapaudesta päättää omasta seksuaalisuudestaan ja valita itse selibaatin ja sukupuolielämän väliltä. Tuon vapauden tulen saavuttamaan työlläni, kesti se sitten kuukausia tai vuosia.