keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Raportti 2

Kävin kahvilla.

Elokuvateatterin yhteydessä on sellainen viihtyisä kahvittelu/tuopittelupaikka, joka on tullut tutuksi siksi, että se on yksi harvoista paikoista tässä kaupungissa, joka on kolmeen asti auki eikä ole yökerho. Lähestyin siellä tyttökaksikkoa. Heille sopi kyllä mainiosti, että istun viereen, mutta he olivat kuitenkin niin syvällä ihmissuhdekeskustelussa, ettei heille voinut puhua. Vaikka uskonkin harkittuun "röyhkeyteen", on hyvä kuitenkin olla sen verran sosiaalista tilannetajua, että ymmärtää, milloin ei häiritä keskustelua. Sääli, sillä nätimpi heistä - sellainen silmälasipäinen, pidän silmälasipäisistä tytöistä - oli, mikäli tulkitsin oikein, sinkku ("onneks mulla ei oo sentään noita ongelmia").

Mieleen palasi kotiin kävellessä YouTubesta löytyvä Seduction School -pätkä (viisiosainen: 1 - 2 - 3 - 4 - 5) jossa kolme, sanokaamme, kehotyypiltään poikkeuksellista ihmistä on Jugglerin ja Johnny Saviourin opissa. En tiedä, mitä noille kolmelle on tapahtunut workshopin jälkeen, mutta joka tapauksessa olen heille hieman kateellinen. En ainoastaan siksi, että he ovat päässeet osaavien miesten koulutettavaksi, vaan myös heidän ympäristönsä tähden. Videosta päätellen katukuva siellä, missä he asuvat, on täynnä kiinnostavia naisia, kun taas täällä saa pahimmillaan kiertää kaupunkia tunnin nähdäkseen ainuttakaan. Ei auta itkeä, näillä korteilla pelataan.

Heidän saamansa kaltainen käytännön opastus ei ole myöskään minulle vaihtoehto. Minulla ei itselläni ole varaa minkäänlaiseen workshoppiin, ja vaikka olisikin, minne menisin? Kun katson videolta Johnny Saviouria, hän vaikuttaa sellaiselta tyypiltä, jonka kanssa voisin tulla toimeen. Sellainen rento, pipopäinen pitkätukka. Kun taas näen kuvan Jani Päivärinnasta, näen juuri sellaisen pseudoseurapiiriläisen, joita tämä maa on täynnä. Kenties hän osaa jotain, mutta mitä? Olen nähnyt videon eräästä Päivärinnan opissa olleesta. Sellainen lippatukka, kyseli kaupungilla naisilta, että "oottex lähös bilettää"? En ole sellainen, minusta ei tule sellaista, minä en halua sellaiseksi.

Oli miten oli, taival jatkuu. Huomenna vaihteeksi yöelämään livemusiikin perässä. Ajattelin ilmestyä keikkapaikalle luotaamaan ympäristöä jo varhaisessa vaiheessa. Keikat, taidenäyttelyiden avajaiset ja kaikenlaiset kulttuuririennot ovat sikäli otollisia tapahtumia, että ne tarjoavat automaattisen keskustelunaiheen kenen tahansa kanssa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen blogi sinulla. Nostan hattua sinulle monestakin syystä; erityisesti siksi että kieltäydyt olemasta uhri ja koetat itse vaikuttaa elämääsi. Täytyypä seurailla jatkossakin... =)

Uuskeikari kirjoitti...

Kunnia kuulukoon nimettömäksi jääville ystäville, jotka ovat antaneet tukea, auttaneet minua löytämään itsestäni puolia, joista en ole ollut tietoinen, ja potkineet minua hieman persiille silloin kun olen sitä eniten kaivannut.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen blogi ja loistava asenne sinulla. :)