Suomalainen vastaa kymmentä ryssää. Suomalainen vastaa vain jos kysytään.
Menestys ja joukosta erottuminen kulkevat aina käsi kädessä. Vain se vaihtelee, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Suurtekoja tehneet ovat jääneet historian lehdille kirkkaina valopilkkuina. Ihmisjoukosta edukseen karismaattisina ja säteilevinä erottuvat yksilöt puolestaan menestyvät ihmisten kanssa.
Suomalaisten joukosta, oman kaupunkini asukkaiden joukosta puhumattakaan, on päättäväisten yksilöiden onneksi teoriassa äärimmäisen helppo ottaa ensimmäinen askel kohti erottautumista. Siihen riittää se, että avaa suunsa joskus selvinpäin. Suomalainen pitää kunnia-asiana, että mitään smalltalkkiahan ei perkele. Kun paikalle tulee ulkomaalainen, jolle moisia kunnia-asioita ei ole opetettu, hän näyttäytyy mielenkiintoisena, karismaattisena ja poikkeuksellisena. Tällöin suomalainen jurottava mies syventyy yhä voimakkaammin jurottamiseensa, ottaa pari tuoppia lisää (mikäli siis juo: markkina-arvoteoreetikkohan puolestaan on yleensä raitis, ja pitää raittiuttaan ylitsepääsemättömänä esteenä), ja kiroaa Lord Selibacyn tavoin helvettiin kaiken maailman mokkakikkelit. Olenkin ottanut Lord Selibacyn itselleni eräänlaiseksi käänteiseksi Jeesukseksi. Mietin usein, mitä hän ei tekisi.
Mutta sen syvemmälle en monikulttuurisuuden analyysiin lähde. Ilmiö kiinnostaa minua toki kansalaisena, mutta tämän blogin kirjoittajana se ei kiinnosta minua pätkääkään.
Markkina-arvoteoria vaikuttaa olevan yksinoikeudella suomalainen ilmiö. Wikipedian languages-linkkilista vertaa ATM:ää AFC:hen, mutta kyse ei ole samasta asiasta. Ero piilee termien vastakohdissa. Sekä ATM:ksi että AFC:ksi tullaan toki syntymän ja opittujen mallien kautta. Markkina-arvoteoria opettaa, että myös korkeampitasoiseksi mieheksi synnytään tai tullaan yksinomaan Jumalan asemassa olevan sosiaalisen ympäristön armosta. Pelimiesteoria sen sijaan opettaa, että AFC voi tulla pickup artistiksi omien pyrkimystensä kautta.
MA-teoreetikoille toki hatunnosto siitä, että he, kuten minäkin, vaativat äänekkäästi niiden suosittujen ihanteiden hävittämistä, jotka opettavat nuorille miehille herkässä iässä, että mies kyllä kelpaa, kunhan vain on kunnollinen. Surkeasta naismenestyksestä kärsivälle yksilölle sen sijaan MA-teoria ei tarjoa minkäänlaista ratkaisua. Yksilölle MA-teoria tarjoaa pelkästään toivottomuutta, eikä mikään ole sen helpompaa kuin vailla toivoa eläminen, sillä toivottomuus vapauttaa vaikeiden ratkaisujen tekemisestä. Yksilölle MA-diskurssi on täsmälleen samanlaista oopiumia kuin se psykopälpätys, jota vastaan se on asettunut. Se on täsmälleen yhtä haitallista, ja se vaatii vastakappaleekseen reilusti tervettä pelimiesdiskurssia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Minusta AFC ja ATM eivät ole varsinaisesti erilaisia käsitteitä. Ne ovat vivahteiltaan kuitenkin hieman erilaisia, koska ne tulevat erilaisista diskursseista. Siinä missä seksuaalinen markkina-arvoteoria pohtii yksilöiden asemaa markkinoilla laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta, niin PUA-skene on jättänyt tämän melko vähälle ja lähtenyt ratkaisemaan tietynlaisten yksilöiden, eli AFCien huonoa tilannetta näillä markkinoilla.
Sinänsä hieman kummallista, ettei suomalaisessa MAT-diskurssissa ole kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota siihen, kuinka alempitasoisuudesta voisi oikeasti päästä eroon. On toki ihan mielenkiintoista tehdä havaintoja ympäröivästä todellisuudesta ja kehittää niiden pohjalta teoriaa, joka kuvaa ja ennustaa yhteiskunnan toimintaa. Tämä ei kuitenkaan auta pois alempitasoisuudesta, sillä se vaatii omien ihmissuhdevuorovaikutustaitojen kehittämistä, joka on ihan eri asia kuin yhteiskunnallinen teoretisointi.
Lähetä kommentti